Kappale 20

Maisemat ovat ihmisen havaitsemia kaukonäkymiä. Maisemat voidaan jakaa luonnon- ja kulttuurimaisemiin.

Luonnonmaisemilla tarkoitetaan maisemia, jotka ovat pääosin luonnon muokkaamia. Luonnonmaisemassa tarkastellaan yleensä pinnanmuotoja.

Iso-Britannian luonnomaisema on vihreää ja puutonta ja maisemassa on suuria korkeuseroja.

Kulttuurimaisemalla tarkoitetaan ihmisen rakentamaa maisemaa, esimerkiksi kaupunkeja.

Iso-Britannian kulttuurimaisemaan kuuluvat näyttävät, suuret rakennukset.

Kappale 19

Siellä, missä liikkuva jää muokkaa ja kuluttaa kallioperää, esiintyy jäätikköeroosiota. Varsinkin vuorilla esiintyy jäätiköitä, koska korkealla on kylmempi ilmasto.

Jäätiköitä, jotka liukuvat laaksoja pitkin kuluttaen maaperää, kutsutaan laaksojäätiköiksi. Laaksojäätikkö muodostaa U-laaksoja, kun se repii kalliosta palasia. 

Mannerjäätiköt muokkaavat pinnanmuotoja laaksojäätikön tavoin, mutta voimakkaammin, koska mannerjäätä on huomattavasti enemmän. Mannerjäätiköiden alle kasaantuu ainetta, joka siloittaa kallioita silokallioiksi. Silokallioon on jäänyt isompien lohkareiden takia uurteita. Iso-Britanniassa mannerjäätikkö tasoitti vuoristoja.
Kun mannerjäätikkö alkoi sulaa, syntyi jokia jotka kuljettivat kiviainesta. Joet kuljettivat hienointa ainesta jääjärveen saakka, jolloin syntyi savea. Suuremmat lohkareet jäivät pohjalle, jonka päälle hiekka ja sora kasaantuivat ja muodostivat harjuja.
Supat syntyivät, kun iso jäälohkare hautautui maa-aineksen sisään, ja jään sulaessa maa romahti ja syntyi syvä kuoppa.

Jos jään reuna pysyi pitkään samassa paikassa, jään reunalle kasaantui maa- ja kiviainesta. Kun jää alkoi sulaa, maa-aines jäi paikalleen ja syntyi jään reunan suuntaisia harjanteita.

Mannerjäätikkö painoi kallioperää alaspäin ja jään sulaessa maa alkoi kohota. Maa kohoaa edelleen, koska jäätikön painama maankamara pyrkii kohomaan omalle tasolleen.

S.122 Tehtävä 4
Maankohoaminen on esimerkiksi muuttanut Vuoksen vesistön laskusuuntaa, sekä tulvat ovat pahentuneet Pohjanmaalla.

Kappale 18

Eroosio on kallio- ja maaperän kulumista, kun vesi, tuuli, aallokko tai jää kuljettaa rapautumistuotetta. Eroosiovoimat kuluttavat maaperää, kuljettavat rapautumistuottetta paikasta toiseen sekä lajittelevat ja kasaavat niitä. Maanpinnan muodoista näkee, mitkä eroosiovoimat ovat muokanneet  maa- ja kallioperää.

Vesi on yksi suurimmista eroosiovoimista. Joki kuluttaa maaperää ja kuljettaa kappaleita mukanaan. Joesta tulee koko ajan syvempi ja kuivilla alueilla syntyy jyrkkärinteisiä kanjoneita, mutta sateisilla alueilla sade huuhtoo mukanaan maa-ainesta ja syntyy v-laaksoja. Joet tulvivat sillointällöin, jolloin veden mukana tuleva liete levittyy tulvatasangoille. Liete on ravinnepitoista, ja siksi tulvatasangoilla viljellään paljon.
Sivueroosio aiheuttaa joen mutkittelun ja joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee meanderien välisen maa-aineksen läpi, jäljelle jää joen vanha mutka, jotka kutsutaan makkarajärveksi.
Kun joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi, syntyy suisto.

Mutkitteleva joki ja makkarajärvi.

Kun aallot iskeytyvät rantaan, hiekka alkaa kuluttaa rantaan lovea.
Kun lovi kasvaa tarpeeksi suureksi, yläpuolella oleva maa romahtaa veteen.

Iso-Britannian rannikolla oleva aaltojen muokkaama kallio.

Kun tuuli ja aallot kuljettavat hiekkaa rannansuuntaisesti, syntyy pitkä särkkä. Sen taakse muodostuu haffi, eli pitkä lahti.

Tuuli muodostaa hiekasta dyynejä, joista nähdään tuulen suunta.
Kuivilla alueilla tuuli kuluttaa kallioperästä pehmeämmät kivilajit jolloin vain kovat kivilajit jäävät jäljelle. Koska tuuli ei yllä kovin korkealle, tuuli kuluttaa kiviainesta vaan tyvestä ja syntyy sienikallioita.
Jäätikköjokien kuljettama aines muodosti jäätiköiden edustalle tulvatasanteita. Kun ne kuivuivat, niistä lähtenyt hienoin aine muodosti lössejä eli pölymaita. Ne ovat ravinteikkaita ja niissä viljellään paljon.

Kappale 17

Rapautuminen tarkoittaa kiviaineksen rapautumista. Kova kiviaines rapautuu hitaammin kuin pehmeä. Kun kallio rapautuu, syntyy kivennäismaalajeja, jotka sekoittuessaan eloperäiseen ainekseen muodostavat maaperän. Mekaaninen, eli fysikaalisessa rapautumisessa kiviaines rapautuu lämpötilan vaikutuksesta. Kun lämpö laajentaa mineraaleja ja kylmä supistaa niitä, ajan kuluessa kivi halkeaa.
Suolakiderapautuminen tapahtuu, kun vesi haihtuu kallion halkeamista ja niissä olevat suolakiteet kasvavat ja hajottavat kallion.
Pakkasrapautumisessa kallio halkeaa, kun sen halkeamissa oleva vesi laajenee jäätyessään.

Kemiallisessa rapautumisessa vedeen liuenneet hapot liuottavat kiviainesta ja kiveen muodostuu onkaloita ja maanalaisia jokia.

Eliöt aiheuttavat orgaanisen rapautumisen. Kun kasvien juuret halkaisevat kallion ja kasvien juurista liukenevat hapot liuottavat kiviainesta, kivi rapautuu.

Kun maa- ja kiviaines liikkuu painovoiman vaikutuksesta, sitä kutsutaan massaliikunnoksi. Nopeaa massaliikuntoa ovat kivivyöryt, lumivyöryt, mutavyöryt ja maanvieremät. Massaliikunnon syntymiseen tarvitaan jokin laukaiseva tekiä, kuten maanjäristys.
Hidasta massaliikuntoa ovat vuotomaa.ilmiöt. Siinä maa valuu hitaasti rinnettä alas.

Iso-Britannian poimuvuoristot ovat rapautuneet lähes kokonaan pois kovien, liuottavien sateiden vuoksi.

S. 110 Tehtävä 4
Metsien väheneminen Alpeilla johtaa onnettomuksiin talvella, koska kasvusto sitoo lunta rinteillä. Ilman kasvustoa lumivyöryjä tapahtuu enemmän.

Kappale 16

Vulkaanisia ilmiöitä ovat tulivuortenpurkaukset, kuumat lähteet ja vulkaaniset kaasupurkaukset. Tulivuortenpurkauksissa maan sisäinen sula kiviaines eli magma purkautuu maan pinnalle. Tulivuoria on kahdenlaisia: kilpi- ja kerrostulivuoria.

Kerrostulivuoret ovat jyrkkärinteisiä, laavasta ja tuhkasta muodostuneita vuoria. Kerrostulivuoria esiintyy eniten litosfäärilaattojen saumakohdissa. Kerrostulivuoret purkautuvat yleensä räjähdysmäisesti, jolloin koko vuori voi romahtaa. Romahduskohtaa kutsutaan kalderaksi.
Kilpitulivuoret ovat loivarinteisiä ja muodostuvat yleensä mereisten laattojen saumakohtiin. Kilpitulivuori purkautuu vain, jos purkautumiskanavaan pääsee vettä.
Iso-Britanniassa ei ole aktiivisia tulivuoria.

Kalderaan muodostuu yleensä kalderajärviä. 

Kun kallioperässä oleva jännitys kasvaa niin suureksi, että kallio repeää, syntyy maanjäristyksiä. Litosfäärien reunoilla tapahtuu järistyksiä, kun kaksi laattaa eivät pääse liikkumaan toistensa ohi tai alitse ja syntyy painetta. Lopulta kallioperä rikkoutuu ja paine vapautuu maanjäristyksenä.

Maankuoren sisällä on hyposentri eli maanjäristyksen keskus. Sen yläpuolella tuhovaikutus on suurimmillaan, eli siinä sijaitsee episentri. Hyposentristä lähtee sekä P-aaltoja että S-aaltoja. P-aaltoja eli primääriaaltoja esiintyy maankuoren sisällä kiinteässä kalliossa ja maan vaipassa. S-aallot ovat hitaampia, eikä siis läpäise sulia maan osia. Maan pintaa pitkin taas menee L-aaltoja, jotka aiheuttavat maanjäristyksen tuhot.
Iso-Britanniassa havaitaan hyvin harvoin maanjäristyksiä.

S. 106 Tehtävä 3
Meren alla tapahtuvat maanjäristykset voivat aiheuttaa tsunameita eli hyökyaaltoja, jotka voivat olla tuhoisia varsinkin rantakaupungeille.

Kappale 15

Maan kuori ja kivet koostuvat mineraaleista, eli alkuaineiden muodostamista kemiallisista yhdisteistä. Mineraaleiksi luokitellaan ne aineet, jotka ovat kiinteitä, homogeenisiä ja syntyneet luonnon prosessissa. Kun mineraalit yhdistyvät, syntyy kivilajeja. Yhdessä ne muodostavat kallioperän.
Kivilajit voidaan luokitella syntytapansa mukaan: magmakivet ovat syntyneet sulasta magmasta kiteytymällä ja lähes 90% maapallon kallioperästä on magmakiveä.
Litosfäärien törmäyskohdassa syntyy suuri paine, joka muuntaa kiviaineksen ominaisuuksia. Silloin syntyy metamorfiset eli muuntuneet kivilajit.
Tuulen, veden ja jäätiköiden mukana kulkeutuva kiviaines kerrostuu sedimenteiksi eli maalajikerrostumiksi. Alimmaisissa kerroksissa syntyy suuri paine, jolloin ne kivettyvät sedimenttikiviksi. Iso-Britanniasta löytyy sedimenttikiveä ja siellä on vanhat, tasangoiksi tasoittuneet poimuvuoret.

Uutta kallioperää syntyy lisää jatkuvasti, mutta samaan aikaan kalliot rapautuvat ja kuluvat.

S.99 Tehtävä 2
Sedimenttikivistä voi erottaa erikokoisia rakeita, kun taas magmakivet ovat tasaisia.

Kappale 14

Maapallo syntyi samaan aikaan Aurinkokunnan kanssa. Alussa Maa oli kuuma, koska meteoriitit ja maapallon radioaktiiviset aineet purkautuessaan lämmittivät sitä. Lämpötilan noustessa rauta ja nikkeli sulivat ja vajosivat maapallon sisäosiin. Samalla kevyemmät aineet siirtyivät Maan pintakerroksiin. Kun kiviaines jähmettyi, syntyi kiinteä kivikehä eli litosfääri.

Maapallon sisärakenne koostuu ytimestä, vaipasta ja kuoresta. Maapallon sisin osa on raudasta ja nikkelistä muodostunut kuuma ja tiheä sisäydin. Sisäytimessä vallitsee valtava paine, jonka vuoksi rauta ja nikkeli ovat kiinteässä muodossa.
Sisäytimen ympärillä on sula ulkoydin. Ytimen jälkeen on alavaippakerros, joka muodostuu piistä, hapesta, magnesiumista ja raudasta. Sen päällä on kiinteä ylävaippa, joka muodostaa vaihtumisvyöhykkeen alavaipan ja astenosfäärin välillä.
Maan kuori on kiinteää ainetta ja se kelluu vaipan päällä. Kuorikerroksessa on litosfäärejä eli mannerlaattoja. Iso-Britannia sijaitsee Euraasian laatalla.  Laatat liikkuvat eri suuntiin. Kun kaksi laattaa törmäävät, raskaampi laatta työntyy kevyemmän alle ja siitä syntyy usein maanjäristyksiä. Laatat  voivat myös hangata yhteen, jolloin syntyy heikkoja maanjäristyksiä, mutta jos laatat lukkiutuvat pitkäksi aikaa samaan kohtaan, paineen vapautumisesta voi syntyä suuria järistyksiä.
Koska Iso-Britannia sijaitsee kaukana mannerlaattojen törmäyskohdasta, siellä ei havaita järistyksiä.
Kun laatat erkanevat, syntyy uutta kuorta.

 

Kappale 13

Kun ilma, vesi ja maaperä yhdistyvät, syntyy biosfääri, eli Maan osa, jossa elämä on mahdollista.  Maailmassa on miljoonia eliölajeja, joista jokaisella on oma lämpötila- ja kosteusolosuhteet, jossa ne viihtyvät parhaiten. Samantyyppiset kasvupaikkavaatimukset omaavat kasvit muodostavat suuria kasviyhdyskuntia. Ne muodostavat eliöiden ja elottomien tekijöiden kanssa biomeja.

Trooppisia sademetsiä sijaitsee päiväntasaajan molemmin puolin alueilla, missä on yli 18 astetta lämmintä ja sataa päivittäin. Niissä kasvaa paljon erilaista kasvillisuutta. Yhdessä metsässä voi olla satoja eri puulajeja. Sademetsien häviäminen on vakava ympäristöongelma, koska kaadetun sademetsän tilalle ei kasva uutta yhtä monipuolista metsää.

Subtrooppisia sademetsiä esiintyy siellä, missä lämpimät merivirrat tuovat runsaita sateita kesäisin. Niissä ei ole yhtä paljon lajeja kuin trooppisissa sademetsissä. Subtrooppisissa sademetsissä viljellään runsaasti riisiä, teetä ja maissia varsinkin Aasiassa sekä Pohjois- ja Keski-Amerikassa.

Nahkealehtistä kasvillisuutta esiintyy siellä, missä on talvisateita. Välimerenilmasto aiheuttaa kuumat kesät ja viileät, sateiset talvet. Koska sateiden ja kuivuusjaksojen vaihtelu aiheuttaa karun ympäristön kasveille, ne ovat sopeutuneet kuiviin kesiin vahapintaisin lehdin. Asutusta alueella on paljon, koska siellä vallitsee leuto ilmasto ja siellä pystyy viljelemään esimerkiksi sitrushedelmiä, olliveja, viiniä ja yrttejä.

Lauhkean vyöhykkeen lehtimetsät esiintyvät pohjoisella pallonpuoliskolla. Iso-Britanniassa vallitsee lehtimetsävyöhyke. Tasaiset sademäärät tuovat lehtimetsille hyvät kasvumahdollisuudet. Koska lehtimetsävyöhykkeellä on hyvä maaperä ja ilmasto viljelemiseen, siellä on runsaasti asutusta. Metsiä on myös kaadettu pelloiksi, laitumiksi ja asuinalueiksi.

Aroja on mantereiden keskiosissa. Niillä ei kasva puita, vaan ainoastaan ruohoja. Aroja kutsutaan eri puolilla maailmaa eri nimillä: Pohjois-Amerikan mukaan ne ova preerioita, Argentiinassa pampoja, Unkarissa pustia ja Aasiassa steppejä. Arojen maannos on mustaamultaa, eli se on hyvin ravinteikasta ja siellä viljellään paljon. Kesät ovat kuumia ja talvet viileitä, joten kuivimmilla aroilla ei pystytä viljelemään, mutta ne soveltuvat laiduntamiseen. Maaperä kuitenkin kuluu laiduntamisesta ja se altistaa eroosiolle.

Havumetsiä eli taigoja esiintyy Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euroopassa ja siperiassa. Puut ovat siis kylmyyteen sopeutuneita havupuita, joiden neulasissa on pakkaselta suojaava vahapeite. Puut eivät tiputa lehtiään, metsissä on kokoaikainen varjostus, eikä aluskasvillisuutta ole paljoa. Ainoastaan sammaleet, jäkälät ja varpukasvit kasvavat siellä. Havumetsissä sataa paljon, mutta viileyden vuoksi vettä ei haihdu tarpeeksi, joten syntyy soita.

Tundraa esiintyy kylmällä vyöhykkeellä, jossa maaperä on ikiroudassa. Tundralla ei kasva puita, vaan varpuja, sammalia ja jäkäliä.

Lämpötila on sitä kylmempi, mitä korkeammalle merenpinnasta noustaan. Kun mennään ylös vuoren rinnettä, kasvillisuus muuttuu nopeasti.

S.86 Tehtävä 4
Tundran ikiroudan päälle on rakennettu asutusta ja roudan sulaessa rakennukset usein romahtavat.

Kappale 12

Maankuoren ensimmäinen osa on nimeltään maaperä. Se on irtomaakerros, josta kasvit saavat veden ja ravinteet. Sen alla on hajoillut kallioperä. Maaperä koostuu maalajeista, jotka jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin. Kun kallioperästä irtoaa ainesta, syntyy kivennäismaalajeja ja kuolleista eliöistä syntynyttä orgaanista ainetta kutsutaan eloperäiseksi maalajiksi. Kallioperää ja maaperää kutsutaan yhteisellä nimellä maankamara.

Myös ilmasto vaikuttaa maaperään. Suuri sademäärä rapauttaa maaperää. Iso-Britanniassa on tunnistettu yli 700 erityyppistä maaperää, koska eri puolilla Iso-Britanniaa on erilainen ilmasto. Esimerkiksi itäisessä Iso-Britanniassa sataa eniten, joten siellä on  rapautunein maaperä.

Eri leveyspiireillä on erilainen maannos, eli maaperän yläosaan muodostunut rakenne. Iso-Britanniassa vallitsee podsoli- sekä ruskomaamannos.

S.79 Tehtävä 1.
a) Unkarin pustalla esiintyy mustaamultaa.
b) Suomen havumetsissä esiintyy podsolinmaannosta.
c) Kongon sademetsäalueella esiintyy latosolimaannosta. 

Kappale 11

Maapallon nykyinen lämpötila perustuu kasvihuoneilmiöön. Ilman kasvihuoneilmiötä maapallon keskilämpötila olisi -18 astetta. Auringosta tuleva lyhytaaltoinen säteily pääsee kaasukerroksen läpi Maahan, mutta kaikki siitä ei pääse säteilemään takaisin avaruuteen, vaan jää lämmittämään maapalloa.

Ilmasto on koko ajan muutoksessa. Maapallolla on ollut useita, todella pitkiä lämpöjaksoja, jolloin ei ole ollut jäätä lähes ollenkaan. Maapallolla on ollut myös viisi jääkausiaikaa. Silloin ainakin osaa maapallosta on peittänyt jäätiköt. Jäätiköitymiseen vaikuttavat Maan kiertoradan muutokset, mannerten sijainti, pinnanmuodot, vuortenpoimutus, muutokset merivirroissa ja ilmakehän kaasujen koostumus. Jääkausiaikojen keskellä on ollut lämpöjaksoja eli interglasiaaleja ja elämme nyt jääkauden interglasiaalivaiheessa.

Ilmasto muuttuu, kun Maan kiertorata muuttuu soikeasta pyöreämpään. Myös Maan akselin kallistuskulma vaihtelee, ja akseli kiertyy hyrrän tavoin. Tätä ilmiötä kutsutaan prekessioksi. Myös katastrofit voivat aiheuttaa muutoksia ilmastossa. Esimerkiksi asteroidin törmäys Maahan 65 miljoonaa vuotta sitten aiheutti ilmaston voimakkaan kylmenemisen.
   Tulivuorten purkauksessa vapautuu paljon tuhkaa, joka voi aiheuttaa ilmaston viilenemisen.

Ihminen on vaikuttanut kasvihuoneilmiöön kasvihuonekaasuilla, joita on esimerkiksi hiilidioksidi, metaani, otsoni ja ilokaasu. Merkittävin niistä on hiilidioksidi, jota vapautuu fossiilisten polttoaineden käytöstä. Iso-Britanniassa sähköä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla ja vuonna 2008 Iso-Britannia oli maailman kahdeksanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen tuottaja.

Vaikka fossiilisten polttoaineiden käyttö ovat kovassa nousussa kehittyvissä maissa, on tehty sopimuksia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Esimerkiksi Kioton sopimukseen on sitoutunut lähes jokainen maailman maista. Siinä jokaisella maalla on oma hiilidioksidipäästöjen taso, joka täytyy saavuttaa.
Jokainen voi vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeänsä omilla valinnoillaan. Asuminen, ruoka ja matkustaminen ovat suurimmat arkipäivän hiilidioksidipäästöjen aiheuttajista.
Iso-Britannia pyrkii vähentämään hiilidioksidipäästöjään 60% vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoon.

S. 74 Tehtävä 2
Suomen tavoite oli vähentää hiilidoksidipäästöt vuoden 1990 tasolle, eli Suomen raja oli 355,0 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

Kappale 10

Ilmastolla tarkoitetaan jonkin alueen tyypillinen säätä ja sen pitkällä aikavälillä tapahtuvia muutoksia. Yleensä ilmastoa kuvataan 30 vuoden aikavälillä. Ilmastoon vaikuttavat etäisyys päiväntasaajasta ja merestä, korkeus merenpinnasta, merivirrat ja tuulet. Meren läheisyys tasoittaa vuodenaikojen lämpötilaeroja, ja keskellä mannerta on suuret lämpötilaerot vuodenaikojen välillä. Atlantti tasoittaa Iso-Britanniassa lämpötilaeroja.

Ilmastoja voidaan luokitella joko meri-, manner- tai väli-ilmastohin tai koon mukaan mikro-, meso- tai makroilmastoihin. Tunnetuin luokittelutapa on kuitenkin ilmastovyöhykkeet. Niitä on trooppiset ilmastot, kuivat ilmastot, lauhkeat ilmastot, viileät ilmastot ja jääilmastot. Iso-Britannia sijaitsee lauhkealla ilmastovyöhykkeellä.

Ilmastodiagrammi laaditaan alueen sademäärästä ja lämpötilasta.

Greenwichin ilmastodiagrammista huomataan, että siellä sataa paljon, ja lämpimin kuukausi on heinäkuu.

El Nino ja La Nina ovat ilmastohäiriöitä, jotka aiheuttavat muutoksia pintavesien lämpötiloissa ja ilmakehässä. Iso-Britanniassa ilmiö näkyy poikkeuksellisen lämpimänä jaksona.

S. 68 Tehtävä 3.
ENSOn vaikutus ei näy Suomen ilmastossa, koska se peittyy korkea- ja matalapaineen vaihteluiden alle. NAOn vaikutus näkyy erityisesti talvella, kun Islannin matalapaine ja Azorien korkeapaine tuo Suomeen mereistä ja lauhaa ilmaa.

Kappale 9

Sää on jonkin alueen hetkellinen ilmakehän tila. Säähän vaikuttaa lämpötila, pilvisyys, sademäärä, tuulen suunta ja nopeus, ilmankosteus, ilmanpaine ja auringonsäteily. Sääennusteet tehdän mahdollisimman lyhyelle aikavälille, jotta ennuste olisi kaikkein varmin.

Säätilan vaihteluihin vaikuttaa alueen sijainti maapallolla. Iso-Britannian sää on vaihtelevaa, ja siellä on sateisia, sekä poutaisia jaksoja. Iso-Britannian säätä on vaikeaa ennustaa pitkällä aikavälillä, koska siihen vaikuttaa syklonit. Sykloni eli liikkuva matalapaine syntyy, kun lämmin ilmamassa kohtaa kylmän ilmamassan ja lämmin ilmamassa alkaa kohota kylmän ilmamassan päälle. Kylmän ilmamassan päälle syntyy lämmin rintama, jossa syntyy pitkäaikaisia sateita. Kylmässä rintamassa syntyy lyhytaikaisia sateita ja ukkospuuskia.

Ilmastonmuutoksen takia on ennustettu, että ääri-ilmiöiden, eli normaalista poikkeavien myrskyjen, tulvien, helteiden, kuivuusjaksojen, rankkasateiden ja suurien lumisateiden määrä kasvaa.

S. 63 Tehtävä 2
a) Huomiselle on luvattu Siilinjärvelle luoteistuulta, puolipilvistä säätä ja 0-2 astetta lämmintä, eikä sateita.
b) Pohjois-Eurooppaan on luvattu n. 5 astetta lämmintä ja pilvistä säätä.

Kappale 8

Kun ilma nousee ylöspäin, se jäähtyy ja siinä oleva kosteus tiivistyy sateeksi. Sade tarvitsee syntyäkseen myös tiivistymisytimiä, joita ovat esimerkiksi noki-, pöly-, suola- tai tuhkahiukkasia.

Sateita on kolmea eri tyyppiä: konvektiosateita, orografisia sateita ja rintamasateita.
Konvektiosade syntyy, kun Aurinko lämmittää maanpintaa ja ilmaa. Ilma alkaa kohota nopeasti korkealle ja kosteus tiivistyy. Konvektiosade on yleensä todella kova ja lyhytaikainen ukkoskuuro.

Orografista sadetta kutsutaan myös vuoristosateeksi. Se syntyy, kun kostea ilmamassa mereltä törmää rannikkoon tai vuoreen ja alkaa kohota ylöspäin. Kun ilma kohoaa ylöspäin, se viilenee ja kosteus tiivistyy sateeksi vuoren merenpuoleiselle rinteelle. Iso-Britannian sateet ovat vuoristosateita.

Rintamasateet syntyvät, kun syklonissa kylmä ilmamassa pakottaa lämpimän ja kostean ilmamassan nousemaan ylös. Lämpimässä rintamassa syntyy pitkäaikaisia ja heikkoja sateita ja kylmässä rintamassa on kovia kuurosateita.

Sateisiin vaikuttavat myös merivirrat. Lämpimät merivirrat tuovat kosteutta eli lisäävät sateita ja kylmät merivirrat aiheuttavat kuivuutta. Iso-Britanniaan sateita tuo lämmin Golfvirta. Iso-Britannian sademäärä on n. 1500-5000 mm vuodessa.

S.56 Tehtävä 2.
Tiivistymisydin on pieni hiukkanen, jonka pinnalle vesihöyry tiivistyy. Se voi olla esimerkiksi noki-, pöly-, suola- tai tuhkahiukkanen

Kappale 7

Yli 70% Maan pinnasta on meriä, jotka jaetaan valtameriin ja sivumeriin. Tyynimeri, Intian valtameri, Eteläinen jäämeri, Jäämeri ja Iso-Britanniaa ympäröivä Atlantti ovat valtameriä.

Valtamerien keksisyvyys on 4 kilometriä. Merien pohjassa on vuoristoja ja sammuneita sekä toimivia tulivuoria ja mannerlaattojen erkanemiskohdissa syntyy uutta merenpohjaa. Merien lämpörakenne on kerroksellinen kuten ilmassa. Pohjassa on kylmää, n. 0-5 asteista vettä, pinnassa Auringon lämmittämää vettä.

Merivesi on jatkuvassa liikkeessä ja vesi liikkuu pinnassa sekä syvyyksissä. Pysyvät, pinnansuuntaiset virtaukset ovat merivirtoja. Ne syntyvät pasaati- ja länsituulien vaikutuksesta. Merivirrat ovat joko kylmiä, tai lämpimiä, ja ne jaetaan sen mukaan, onko niiden kuljettama vesi lämpimämpää vai kylmempää kuin saman leveyspiirin meriveden lämpötila.
    Merivirrat säätelevät rannikkojen lämpötiloja. Kylmät merivirrat viilentävät ja kuivattavat rannikkoja, ja lämpimät merivirrat lämmittävät ja tuovat sateita. Iso-Britanniaa lämmittävä merivirta on nimeltään Golf-virta.

S. 51 Tehtävä 4.
Pallo löytyi Alaskan rannikolta, koska se oli kulkeutunut merivirtojen mukana.

Kappale 6

Vesikehä eli hydrosfääri tarkoittaa merien, mantereiden ja ilmakehän vesiä. Suurin osa maapallon vesistä on suolaista vettä, eli merta. Vain alle 3% on makeaa vettä, josta suurin osa on jäätiköitä ja lunta. Joissa ja järvissä on makeaa, juomakelpoista vettä, mutta suurempi osa on pohjavetenä.

Vesi kiertää jatkuvasti mantereiden, valtamerien ja ilmakehän välillä kolmessa eri olomuodossa: kiinteänä, nesteenä ja kaasuna. Auringon säteilyenergia ja Maan painovoima pitävät hydrologista kiertoa yllä. Kun Aurinko lämmittää merta, vesi haihtuu ja tuulet kuljettavat sitä paikasta toiseen, ja lopulta vesihöyry tiivistyy sateeksi. Iso-Britanniassa sataa paljon, koska se on merten ympäröimä.

Maanpinnan alla olevat vedet ovat nimeltään maavesiä ja pohjavesiä. Maavesi on vettä, joka on sitoutunut maaperään. Pohjavesi on maanpinnan alle imeytynyttä vettä. Pohjavesi on puhdasta, koska se on suodattunut soran ja hiekan läpi.

Kuun, Auringon ja Maan vetovoimien yhteisvaikutuksesta syntyvät vuorovedet. Auringon vetovoima on vain kolmannes Kuun vetovoimasta, koska Kuu on lähempänä Maata. Kuu vetää vettä itseään kohti ja veteen tulee pullistuman Maan molemmille puolille. Nousuvesi eli vuoksi ja laskuvesi eli luode esiintyvät kaksi kertaa vuorokaudessa. Kun Kuu ja Aurinko ovat samassa akselissa, syntyy tulvavuoksi. Koska Iso-Britannia muodostuu saarista ja se on merten ympäröimä, vuorovesi-ilmiö näkyy Iso-Britannian rannoilla selvästi.

S. 45 tehtävä 2.
Evapotranspiraatiolla tarkoitetaan vesistöistä ja maan pinnalta haihtuvaa vettä, sekä kasvien ja eläinten elintoiminnoista vapautuvaa vettä.

Kappale 5

Aurinko lämmittää Maan pintaa epätasaisesti, jolloin syntyy eroja lämpötilassa ja ilmanpaineessa. Ilmanpaine-eroista syntyvät tuulet. Kun Aurinko lämmittää maanpintaa, ilma lämpenee. Lämmin ilma muuttuu kevyemmäksi ja alkaa kohota ylöspäin. Matalapaine syntyy, kun ilmaa kohoaa suuria määriä ja ilmanpaine laskee. Kun ylöspäin kohonnut ilma alkaa jäähtyä, se muuttuu jälleen raskaaksi ja laskeutuu alas maanpinnalle. Kun ilmaa laskeutuu suuria määriä, syntyy korkeapaine, eli ilmanpaine kohoaa.

Tuulet syntyvät, kun ilmapaine-erot tasoittuvat. Ilma virtaa korkeapaineesta matalapaineeseen ja mitä suurempi aluieden ilmanpaine-ero on, sitä kovemmin tuuli puhaltaa.

Monsuunit ovat alueellisia tuulia, jotka vaikuttavat alueen ilmastoon. Kesämonsuuni syntyy Aasiassa, kun Aurinko lämmittää Aasian mannerta ja syntyy matalapaine. Matalapaine vetää Intian valtamereltä kosteaa ja lämmintä ilmaa. Kostea ilma tiivistyy runsaaksi monsuunisateeksi. Talvimonsuuni syntyy, kun Intian valtameren yllä on matalapaine ja kuiva tuuli puhaltaa maalta merelle.

Kun maa ja meri lämpenevät eri tahtiin, syntyy maa- ja merituulia. Niitä esiintyy rannikolla.

Föhntuuli syntyy, kun kostea ilmamassa kohoaa vuorien rinnettä ylöspäin. Ilmassa oleva kosteus tiivistyy sateiksi vuoren rinteelle. Vuoren ylittänyt ilmamassa lämpenee nopeasti, koska se on kuivaa. Se saa aikaan lämpimän ja kuivan tuulen.

S. 38 Tehtävä 4.

Ihminen on hyödyntänyt tuulia esimerkiksi sähköntuotannossa ja purjeissa. Iso-Britanniassa tuulivoima on n. 17% sähkön tuotannosta. Myös tuulen suuntaa on hyödynnetty lentämisessä, jolloin polttoainekulut pienenee.

Kappale 4

Ilmakehä eli atmosfääri voidaan jakaa kerroksiin joko kaasujen koostumuksen tai lämpötilojen mukaan.
 
Koostumuksen mukaan kerrokset ovat homosfääri ja heterosfääri. Homosfääri on alue maanpinnalta 100 kilometrin korkeuteen, jossa kaasut ovat sekoittuneet. Heterosfääri on alue 100 kilometrin korkeudelta ylöspäin, jossa molekyylit ovat kerrostueet painonsa mukaan.

Lämpötilan mukaan ilmakehän alin kerros on troposfääri. Se ulottuu maanpinnalta noin 10 kilometrin korkeuteen. Troposfäärissä tapahtuu sääilmiöt, ja se on elämälle soveltuva. Troposfäärin yläosassa, tropopaussissa, lämpötila viilenee -60 asteeseen. Stratosfääri ulottuu troposfääristä stratopaussiin, joka on noin 48 kilometrin korkeudessa. Stratosfääri mahdollistaa elämän maapallolla, koska siellä sijaitsee otsonikerros, joka imee haitallista ultraviolettisäteilyä. Mesosfääri ulottuu stratopaussista mesopaussiin, eli noin 80-90 kilometrin korkeuteen. Mesopaussin lämpötila on noin -100 astetta. Mesosfäärin tutuin ilmiö on meteorit eli tähdenlennot. Ilmakehän ylin kerros on termosfääri, jossa lämpötila alkaa nousta. Termosfäärin alaosassa, eli ionosfäärissä esiintyy revontulia. Ilmakehän uloin kerros on eksosfääri. Sen yläraja ei ole selkeä, koska ilmakehä vaihtuu vähitellen avaruudeksi.

Kasvihuoneilmiö on ilmiö, jota ilman maapallolla ei voisi olla elämää. Ilmakehä estää Maan lämpösäteilyn karkaamisen avaruuteen. Ihmisen toiminta voimistaa kasvihuoneilmiötä, joka johtaa ilmaston lämpenemiseen.

Iso-Britanniassa 80% sähköstä tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla, mikä teki Iso-Britanniasta vuonna 2008 maailman kahdeksanneksi suurimman hiilidioksidipäästöjen tuottajan. Hiilidioksidipäästöt johtavat kasvihuoneilmiön voimistumiseen.

S. 31 tehtävä 2:
Pohjois-Suomessa näkyy enemmän revontulia, kuin Etelä-Suomessa, koska revontulia näkyy sitä enemmän, mitä kauemmaksi päiväntasaajasta mennään. Etelä-Suomi on lähempänä päiväntasaajaa, joten siellä revontulia näkyy vähemmän.

 

Kappale 3

Maapallo on jaettu 24 aikavyöhykkeeseen. Iso-Britannia sijaitsee aikavyöhykkeellä +0, koska nollapituuspiiri kulkee Iso-Britanniassa sijaitsevan Greenwichin kautta. Esimerkiksi Suomi on Iso-Britannian aikaa kaksi tuntia edellä, koska Suomi sijaitsee aikavyöhykkeellä +2.

Maan kierto Auringon ympäri saa aikaan vuodenajat. Kun eteläinen pallonpuolisko on kääntyneenä Aurinkoon päin, on eteläisellä pallonpuoliskolla kesä. Samaan aikaan pohjoinen pallonpuolisko, millä Iso-Britannia sijaitsee, on kääntyneenä Auringosta poispäin, joten siellä on talvi. Päiväntasaajalta kääntöpiireille asti on kuitenkin aina kesä, koska Aurinko paistaa sinne kohtisuoraan.

S. 24 tehtävä 2:
Kalottialueilla ei ole lämmin, koska Auringon säteet osuvat Maahan viistosti, jolloin säteily ja lämpö jakautuvat laajalle alueelle. Kesäisin Auringon säteet tulevat niin matalalta, etteivät ne lämmitä.

Kappale 2

Maailmankaikkeus syntyi noin 13.7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksestä. Silloin tiheä ja kuuma tila räjähti, jolloin maailmankaikkeus alkoi laajenemaan. Alkuräjähdyksestä syntyi galakseja, joissa jokaisessa on miljardeja tähtiä. Galaksi, jossa Maa sijaitsee, on nimeltään Linnunrata. Linnunradassa on noin 200 miljardia tähteä, joista yksi on keskikokoinen Aurinko. Maailmankaikkeus laajenee edelleen, eikä tiedetä, loppuuko laajeneminen vai kiihtyykö se.

Aurinkokunta syntyi noin 4.6 miljardia vuotta sitten, kun pyörivä pölystä ja kaasusta muodostunut pilvi tiivistyi. Pilven tiheimpään osaan syntyi Aurinko. Jäljelle jääneestä aineesta muodostui Aurinkoa kiertävät planeetat, planeettoja kiertävät kuut sekä kääpiöplaneetat, asteroidit, meteoroidit ja komeetat.

Planeettoja on kahdenlaisia: kivi- ja kaasuplaneettoja. Kivi- eli sisäplaneettoja ovat Merkurius, Venus, Maa ja Mars. Kaasuplaneettoja, joita kutsutaan myös ulkoplaneetoiksi, ovat Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus.

Auringon fuusioreaktio mahdollistaa elämän maapallolla. Fuusioreaktiossa Auringon ytimessä vety-ytimet yhtyvät heliumiksi, jolloin vapautuu energiaa, joka säteilee avaruuteen.



S.19 tehtävä 2:

  Eksoplaneetta on planeetta, joka kiertää jotakin muuta tähteä, kuin Aurinkoa Aurinkokunnan ulkopuolella. Niitä on löydetty yli 500.

Kappale 1

Yhdistynyt kuningaskunta, josta käytetään yleiskielessä nimitystä Iso-Britannia, on saarivaltio Euroopassa. Sen pääkaupunki on Lontoo. Iso-Britannia muodostuu Englannista, Skotlannista, Walesista ja Pohjois-Irlannista.

Tärkein asia, jonka opin kappaleesta 1, on karttaprojektiot. Kun Maan pinta siirretään kartaksi, välimatkat, pinta-alat, muodot tai suunnat vääristyvät Maan pyöreän muodon takia. Erilaisiin käyttötarkoituksiin on kehitetty erilaisia karttaprojektioita joita ovat Albersin projektio, Winkel-Tripel-projektio ja yleisimmin käytetty Mercatorin projektio.  
Minulle uusi käsite oli kartografia. Se tarkoittaa karttaoppia, eli se keskittyy karttojen tuottamiseen.
Itse olen käyttänyt karttaa esimerkiksi koulun liikuntatunnilla suunnistaessa.
s. 10 tehtävä 1: