Kappale 18

Eroosio on kallio- ja maaperän kulumista, kun vesi, tuuli, aallokko tai jää kuljettaa rapautumistuotetta. Eroosiovoimat kuluttavat maaperää, kuljettavat rapautumistuottetta paikasta toiseen sekä lajittelevat ja kasaavat niitä. Maanpinnan muodoista näkee, mitkä eroosiovoimat ovat muokanneet  maa- ja kallioperää.

Vesi on yksi suurimmista eroosiovoimista. Joki kuluttaa maaperää ja kuljettaa kappaleita mukanaan. Joesta tulee koko ajan syvempi ja kuivilla alueilla syntyy jyrkkärinteisiä kanjoneita, mutta sateisilla alueilla sade huuhtoo mukanaan maa-ainesta ja syntyy v-laaksoja. Joet tulvivat sillointällöin, jolloin veden mukana tuleva liete levittyy tulvatasangoille. Liete on ravinnepitoista, ja siksi tulvatasangoilla viljellään paljon.
Sivueroosio aiheuttaa joen mutkittelun ja joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee meanderien välisen maa-aineksen läpi, jäljelle jää joen vanha mutka, jotka kutsutaan makkarajärveksi.
Kun joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi, syntyy suisto.

Mutkitteleva joki ja makkarajärvi.

Kun aallot iskeytyvät rantaan, hiekka alkaa kuluttaa rantaan lovea.
Kun lovi kasvaa tarpeeksi suureksi, yläpuolella oleva maa romahtaa veteen.

Iso-Britannian rannikolla oleva aaltojen muokkaama kallio.

Kun tuuli ja aallot kuljettavat hiekkaa rannansuuntaisesti, syntyy pitkä särkkä. Sen taakse muodostuu haffi, eli pitkä lahti.

Tuuli muodostaa hiekasta dyynejä, joista nähdään tuulen suunta.
Kuivilla alueilla tuuli kuluttaa kallioperästä pehmeämmät kivilajit jolloin vain kovat kivilajit jäävät jäljelle. Koska tuuli ei yllä kovin korkealle, tuuli kuluttaa kiviainesta vaan tyvestä ja syntyy sienikallioita.
Jäätikköjokien kuljettama aines muodosti jäätiköiden edustalle tulvatasanteita. Kun ne kuivuivat, niistä lähtenyt hienoin aine muodosti lössejä eli pölymaita. Ne ovat ravinteikkaita ja niissä viljellään paljon.