Kappale 16

Vulkaanisia ilmiöitä ovat tulivuortenpurkaukset, kuumat lähteet ja vulkaaniset kaasupurkaukset. Tulivuortenpurkauksissa maan sisäinen sula kiviaines eli magma purkautuu maan pinnalle. Tulivuoria on kahdenlaisia: kilpi- ja kerrostulivuoria.

Kerrostulivuoret ovat jyrkkärinteisiä, laavasta ja tuhkasta muodostuneita vuoria. Kerrostulivuoria esiintyy eniten litosfäärilaattojen saumakohdissa. Kerrostulivuoret purkautuvat yleensä räjähdysmäisesti, jolloin koko vuori voi romahtaa. Romahduskohtaa kutsutaan kalderaksi.
Kilpitulivuoret ovat loivarinteisiä ja muodostuvat yleensä mereisten laattojen saumakohtiin. Kilpitulivuori purkautuu vain, jos purkautumiskanavaan pääsee vettä.
Iso-Britanniassa ei ole aktiivisia tulivuoria.

Kalderaan muodostuu yleensä kalderajärviä. 

Kun kallioperässä oleva jännitys kasvaa niin suureksi, että kallio repeää, syntyy maanjäristyksiä. Litosfäärien reunoilla tapahtuu järistyksiä, kun kaksi laattaa eivät pääse liikkumaan toistensa ohi tai alitse ja syntyy painetta. Lopulta kallioperä rikkoutuu ja paine vapautuu maanjäristyksenä.

Maankuoren sisällä on hyposentri eli maanjäristyksen keskus. Sen yläpuolella tuhovaikutus on suurimmillaan, eli siinä sijaitsee episentri. Hyposentristä lähtee sekä P-aaltoja että S-aaltoja. P-aaltoja eli primääriaaltoja esiintyy maankuoren sisällä kiinteässä kalliossa ja maan vaipassa. S-aallot ovat hitaampia, eikä siis läpäise sulia maan osia. Maan pintaa pitkin taas menee L-aaltoja, jotka aiheuttavat maanjäristyksen tuhot.
Iso-Britanniassa havaitaan hyvin harvoin maanjäristyksiä.

S. 106 Tehtävä 3
Meren alla tapahtuvat maanjäristykset voivat aiheuttaa tsunameita eli hyökyaaltoja, jotka voivat olla tuhoisia varsinkin rantakaupungeille.