Kappale 20

Maisemat ovat ihmisen havaitsemia kaukonäkymiä. Maisemat voidaan jakaa luonnon- ja kulttuurimaisemiin.

Luonnonmaisemilla tarkoitetaan maisemia, jotka ovat pääosin luonnon muokkaamia. Luonnonmaisemassa tarkastellaan yleensä pinnanmuotoja.

Iso-Britannian luonnomaisema on vihreää ja puutonta ja maisemassa on suuria korkeuseroja.

Kulttuurimaisemalla tarkoitetaan ihmisen rakentamaa maisemaa, esimerkiksi kaupunkeja.

Iso-Britannian kulttuurimaisemaan kuuluvat näyttävät, suuret rakennukset.

Kappale 19

Siellä, missä liikkuva jää muokkaa ja kuluttaa kallioperää, esiintyy jäätikköeroosiota. Varsinkin vuorilla esiintyy jäätiköitä, koska korkealla on kylmempi ilmasto.

Jäätiköitä, jotka liukuvat laaksoja pitkin kuluttaen maaperää, kutsutaan laaksojäätiköiksi. Laaksojäätikkö muodostaa U-laaksoja, kun se repii kalliosta palasia. 

Mannerjäätiköt muokkaavat pinnanmuotoja laaksojäätikön tavoin, mutta voimakkaammin, koska mannerjäätä on huomattavasti enemmän. Mannerjäätiköiden alle kasaantuu ainetta, joka siloittaa kallioita silokallioiksi. Silokallioon on jäänyt isompien lohkareiden takia uurteita. Iso-Britanniassa mannerjäätikkö tasoitti vuoristoja.
Kun mannerjäätikkö alkoi sulaa, syntyi jokia jotka kuljettivat kiviainesta. Joet kuljettivat hienointa ainesta jääjärveen saakka, jolloin syntyi savea. Suuremmat lohkareet jäivät pohjalle, jonka päälle hiekka ja sora kasaantuivat ja muodostivat harjuja.
Supat syntyivät, kun iso jäälohkare hautautui maa-aineksen sisään, ja jään sulaessa maa romahti ja syntyi syvä kuoppa.

Jos jään reuna pysyi pitkään samassa paikassa, jään reunalle kasaantui maa- ja kiviainesta. Kun jää alkoi sulaa, maa-aines jäi paikalleen ja syntyi jään reunan suuntaisia harjanteita.

Mannerjäätikkö painoi kallioperää alaspäin ja jään sulaessa maa alkoi kohota. Maa kohoaa edelleen, koska jäätikön painama maankamara pyrkii kohomaan omalle tasolleen.

S.122 Tehtävä 4
Maankohoaminen on esimerkiksi muuttanut Vuoksen vesistön laskusuuntaa, sekä tulvat ovat pahentuneet Pohjanmaalla.

Kappale 18

Eroosio on kallio- ja maaperän kulumista, kun vesi, tuuli, aallokko tai jää kuljettaa rapautumistuotetta. Eroosiovoimat kuluttavat maaperää, kuljettavat rapautumistuottetta paikasta toiseen sekä lajittelevat ja kasaavat niitä. Maanpinnan muodoista näkee, mitkä eroosiovoimat ovat muokanneet  maa- ja kallioperää.

Vesi on yksi suurimmista eroosiovoimista. Joki kuluttaa maaperää ja kuljettaa kappaleita mukanaan. Joesta tulee koko ajan syvempi ja kuivilla alueilla syntyy jyrkkärinteisiä kanjoneita, mutta sateisilla alueilla sade huuhtoo mukanaan maa-ainesta ja syntyy v-laaksoja. Joet tulvivat sillointällöin, jolloin veden mukana tuleva liete levittyy tulvatasangoille. Liete on ravinnepitoista, ja siksi tulvatasangoilla viljellään paljon.
Sivueroosio aiheuttaa joen mutkittelun ja joen mutkia kutsutaan meandereiksi. Kun joki oikaisee meanderien välisen maa-aineksen läpi, jäljelle jää joen vanha mutka, jotka kutsutaan makkarajärveksi.
Kun joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi, syntyy suisto.

Mutkitteleva joki ja makkarajärvi.

Kun aallot iskeytyvät rantaan, hiekka alkaa kuluttaa rantaan lovea.
Kun lovi kasvaa tarpeeksi suureksi, yläpuolella oleva maa romahtaa veteen.

Iso-Britannian rannikolla oleva aaltojen muokkaama kallio.

Kun tuuli ja aallot kuljettavat hiekkaa rannansuuntaisesti, syntyy pitkä särkkä. Sen taakse muodostuu haffi, eli pitkä lahti.

Tuuli muodostaa hiekasta dyynejä, joista nähdään tuulen suunta.
Kuivilla alueilla tuuli kuluttaa kallioperästä pehmeämmät kivilajit jolloin vain kovat kivilajit jäävät jäljelle. Koska tuuli ei yllä kovin korkealle, tuuli kuluttaa kiviainesta vaan tyvestä ja syntyy sienikallioita.
Jäätikköjokien kuljettama aines muodosti jäätiköiden edustalle tulvatasanteita. Kun ne kuivuivat, niistä lähtenyt hienoin aine muodosti lössejä eli pölymaita. Ne ovat ravinteikkaita ja niissä viljellään paljon.

Kappale 17

Rapautuminen tarkoittaa kiviaineksen rapautumista. Kova kiviaines rapautuu hitaammin kuin pehmeä. Kun kallio rapautuu, syntyy kivennäismaalajeja, jotka sekoittuessaan eloperäiseen ainekseen muodostavat maaperän. Mekaaninen, eli fysikaalisessa rapautumisessa kiviaines rapautuu lämpötilan vaikutuksesta. Kun lämpö laajentaa mineraaleja ja kylmä supistaa niitä, ajan kuluessa kivi halkeaa.
Suolakiderapautuminen tapahtuu, kun vesi haihtuu kallion halkeamista ja niissä olevat suolakiteet kasvavat ja hajottavat kallion.
Pakkasrapautumisessa kallio halkeaa, kun sen halkeamissa oleva vesi laajenee jäätyessään.

Kemiallisessa rapautumisessa vedeen liuenneet hapot liuottavat kiviainesta ja kiveen muodostuu onkaloita ja maanalaisia jokia.

Eliöt aiheuttavat orgaanisen rapautumisen. Kun kasvien juuret halkaisevat kallion ja kasvien juurista liukenevat hapot liuottavat kiviainesta, kivi rapautuu.

Kun maa- ja kiviaines liikkuu painovoiman vaikutuksesta, sitä kutsutaan massaliikunnoksi. Nopeaa massaliikuntoa ovat kivivyöryt, lumivyöryt, mutavyöryt ja maanvieremät. Massaliikunnon syntymiseen tarvitaan jokin laukaiseva tekiä, kuten maanjäristys.
Hidasta massaliikuntoa ovat vuotomaa.ilmiöt. Siinä maa valuu hitaasti rinnettä alas.

Iso-Britannian poimuvuoristot ovat rapautuneet lähes kokonaan pois kovien, liuottavien sateiden vuoksi.

S. 110 Tehtävä 4
Metsien väheneminen Alpeilla johtaa onnettomuksiin talvella, koska kasvusto sitoo lunta rinteillä. Ilman kasvustoa lumivyöryjä tapahtuu enemmän.

Kappale 16

Vulkaanisia ilmiöitä ovat tulivuortenpurkaukset, kuumat lähteet ja vulkaaniset kaasupurkaukset. Tulivuortenpurkauksissa maan sisäinen sula kiviaines eli magma purkautuu maan pinnalle. Tulivuoria on kahdenlaisia: kilpi- ja kerrostulivuoria.

Kerrostulivuoret ovat jyrkkärinteisiä, laavasta ja tuhkasta muodostuneita vuoria. Kerrostulivuoria esiintyy eniten litosfäärilaattojen saumakohdissa. Kerrostulivuoret purkautuvat yleensä räjähdysmäisesti, jolloin koko vuori voi romahtaa. Romahduskohtaa kutsutaan kalderaksi.
Kilpitulivuoret ovat loivarinteisiä ja muodostuvat yleensä mereisten laattojen saumakohtiin. Kilpitulivuori purkautuu vain, jos purkautumiskanavaan pääsee vettä.
Iso-Britanniassa ei ole aktiivisia tulivuoria.

Kalderaan muodostuu yleensä kalderajärviä. 

Kun kallioperässä oleva jännitys kasvaa niin suureksi, että kallio repeää, syntyy maanjäristyksiä. Litosfäärien reunoilla tapahtuu järistyksiä, kun kaksi laattaa eivät pääse liikkumaan toistensa ohi tai alitse ja syntyy painetta. Lopulta kallioperä rikkoutuu ja paine vapautuu maanjäristyksenä.

Maankuoren sisällä on hyposentri eli maanjäristyksen keskus. Sen yläpuolella tuhovaikutus on suurimmillaan, eli siinä sijaitsee episentri. Hyposentristä lähtee sekä P-aaltoja että S-aaltoja. P-aaltoja eli primääriaaltoja esiintyy maankuoren sisällä kiinteässä kalliossa ja maan vaipassa. S-aallot ovat hitaampia, eikä siis läpäise sulia maan osia. Maan pintaa pitkin taas menee L-aaltoja, jotka aiheuttavat maanjäristyksen tuhot.
Iso-Britanniassa havaitaan hyvin harvoin maanjäristyksiä.

S. 106 Tehtävä 3
Meren alla tapahtuvat maanjäristykset voivat aiheuttaa tsunameita eli hyökyaaltoja, jotka voivat olla tuhoisia varsinkin rantakaupungeille.

Kappale 15

Maan kuori ja kivet koostuvat mineraaleista, eli alkuaineiden muodostamista kemiallisista yhdisteistä. Mineraaleiksi luokitellaan ne aineet, jotka ovat kiinteitä, homogeenisiä ja syntyneet luonnon prosessissa. Kun mineraalit yhdistyvät, syntyy kivilajeja. Yhdessä ne muodostavat kallioperän.
Kivilajit voidaan luokitella syntytapansa mukaan: magmakivet ovat syntyneet sulasta magmasta kiteytymällä ja lähes 90% maapallon kallioperästä on magmakiveä.
Litosfäärien törmäyskohdassa syntyy suuri paine, joka muuntaa kiviaineksen ominaisuuksia. Silloin syntyy metamorfiset eli muuntuneet kivilajit.
Tuulen, veden ja jäätiköiden mukana kulkeutuva kiviaines kerrostuu sedimenteiksi eli maalajikerrostumiksi. Alimmaisissa kerroksissa syntyy suuri paine, jolloin ne kivettyvät sedimenttikiviksi. Iso-Britanniasta löytyy sedimenttikiveä ja siellä on vanhat, tasangoiksi tasoittuneet poimuvuoret.

Uutta kallioperää syntyy lisää jatkuvasti, mutta samaan aikaan kalliot rapautuvat ja kuluvat.

S.99 Tehtävä 2
Sedimenttikivistä voi erottaa erikokoisia rakeita, kun taas magmakivet ovat tasaisia.

Kappale 14

Maapallo syntyi samaan aikaan Aurinkokunnan kanssa. Alussa Maa oli kuuma, koska meteoriitit ja maapallon radioaktiiviset aineet purkautuessaan lämmittivät sitä. Lämpötilan noustessa rauta ja nikkeli sulivat ja vajosivat maapallon sisäosiin. Samalla kevyemmät aineet siirtyivät Maan pintakerroksiin. Kun kiviaines jähmettyi, syntyi kiinteä kivikehä eli litosfääri.

Maapallon sisärakenne koostuu ytimestä, vaipasta ja kuoresta. Maapallon sisin osa on raudasta ja nikkelistä muodostunut kuuma ja tiheä sisäydin. Sisäytimessä vallitsee valtava paine, jonka vuoksi rauta ja nikkeli ovat kiinteässä muodossa.
Sisäytimen ympärillä on sula ulkoydin. Ytimen jälkeen on alavaippakerros, joka muodostuu piistä, hapesta, magnesiumista ja raudasta. Sen päällä on kiinteä ylävaippa, joka muodostaa vaihtumisvyöhykkeen alavaipan ja astenosfäärin välillä.
Maan kuori on kiinteää ainetta ja se kelluu vaipan päällä. Kuorikerroksessa on litosfäärejä eli mannerlaattoja. Iso-Britannia sijaitsee Euraasian laatalla.  Laatat liikkuvat eri suuntiin. Kun kaksi laattaa törmäävät, raskaampi laatta työntyy kevyemmän alle ja siitä syntyy usein maanjäristyksiä. Laatat  voivat myös hangata yhteen, jolloin syntyy heikkoja maanjäristyksiä, mutta jos laatat lukkiutuvat pitkäksi aikaa samaan kohtaan, paineen vapautumisesta voi syntyä suuria järistyksiä.
Koska Iso-Britannia sijaitsee kaukana mannerlaattojen törmäyskohdasta, siellä ei havaita järistyksiä.
Kun laatat erkanevat, syntyy uutta kuorta.